Kun onnellisuus ja hyvä olo tuntuvat kaukaisilta
Onnellisuuden, rakkauden ja hyvinvoinnin kokemukset kertovat siitä, että meillä on kyky tuntea, ajatella ja toimia. Ne ovat osa ihmisyyttä.
Silti monelle tulee hetkiä – tai pitkiä ajanjaksoja – jolloin nämä kokemukset tuntuvat etäisiltä. Elämä jatkuu ulkoisesti, mutta sisällä on levotonta, raskasta tai tyhjää. Ahdistus hiipii arkeen, eikä hyvää oloa tunnu löytyvän, vaikka sitä kuinka etsisi. Tämä ei tarkoita, että jotain olisi mennyt pysyvästi rikki.
Usein se kertoo siitä, että keho ja mieli ovat olleet liian kauan kuormituksessa.
Mieli ja keho eivät toimi erikseen
Aivojen, mielen ja kehon yhteistyö on lukemattomien pienten tekijöiden summa. Ne ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa ja toisistaan riippuvaisia – vaikka arjessa ne usein yritetään erottaa toisistaan.
Pitkäkestoinen stressi vaikuttaa koko järjestelmään.
Se syö hyvinvointia ja nakertaa hyvän olon hormoneja huomaamatta, hiljaa.
Ahdistuksen kasvaessa moni huomaa muutoksia, kuten:
• ruokahalun vaihtelua
• unihäiriöitä tai katkonaisia öitä
• vetäytymistä ihmissuhteista
• kehon kipuja, jännitystä ja kolotusta
• vastustuskyvyn heikkenemistä
Hyvä olo tuntuu lipuvan yhä kauemmas, eikä enää oikein muista, milloin se oli viimeksi läsnä.
Kauempaa katsoessa pahoinvointi voi tuntua kuin lumipallolta:
se lähtee liikkeelle pienestä, mutta kasvaa pyöriessään.
Ja jossain vaiheessa alkaa pelottaa, mihin se lopulta törmää – tai mikä sen saa pysähtymään.
Entä jos kyse ei olekaan heikkoudesta?
Moni ajattelee tässä kohtaa, että minun pitäisi jaksaa paremmin tai miksi en selviä niin kuin muut.
Usein totuus on lempeämpi.
Keho ja mieli eivät ole epäonnistuneet.
Ne yrittävät kertoa, että kuormitus on ylittänyt sen, mitä yksin on mahdollista kannatella.
Ahdistus ei ole vihollinen.
Se on viesti.
Miten mielen hyvinvointia voi lisätä ja kehoa auttaa jaksamaan?
Usein ensimmäinen helpotus ei synny suurista muutoksista, vaan pienistä kevennyksistä.
Ei lisäämällä, vaan vähentämällä.
Stressin vähentäminen ja arjen kuormituksen tarkastelu voi tarkoittaa esimerkiksi:
• yhden asian tekemistä vähemmän, ei paremmin
• tauon sallimista ilman, että sitä tarvitsee “ansaita”
• kehon kuuntelemista ennen kuin se huutaa
• ajatuksen jakamista jonkun turvallisen kanssa
Kyse ei ole täydellisistä ratkaisuista.
Kyse on siitä, että keho saa edes pienen kokemuksen: nyt minun ei tarvitse pärjätä yksin.
Jos tämä teksti tuntui tutulta
Jos huomasit nyökytteleväsi tai ajattelevasi tässä on jotain tuttua, se riittää.
Sinun ei tarvitse tietää vielä, mitä seuraavaksi.
Joskus jo se, että joku sanoittaa kokemusta rauhallisesti, voi keventää oloa hieman.
Ja jos tuntuu siltä, että haluaisit pysähtyä näiden asioiden äärelle jonkun kanssa – ilman kiirettä, ilman vaatimuksia – se on mahdollista. Silloinkin, kun et vielä tiedä, mistä aloittaa.
👉 Jos haluat pohtia omaa tilannettasi rauhassa, olet tervetullut tutustumaan Therabloom Terapiapalveluiden tarjoamaan tukeen.
